Modernissa teknologiassa löytyy paljon hyviä puolia, eikä maailma olisi
läheskään tämänlainen kuin se nyt on ilman sitä. Nykynuoret eivät tiedä
millaista on elämä ilman omaa puhelinta ja internetti. Toisin kuin
vanhemmillemme oli arkipäivää, että perheessä oli yksi puhelin ja kaikki puhelu
asiat hoidettiin sillä, kun soitit ystävällesi jouduit aluksi puhumaan tämän
vanhempien kanssa. Myös ennen lapset kävivät toistensa luona kysymässä voiko
toinen tulla leikkimään, nykyään tämäkin hoidetaan jo puhelimien tai internetin
välityksellä, joskus vanhemmat hoitavat mutta suurissa määrin jo ala-aste
ikäisetkin lapset.
Nykyään puhelimia ostetaan yhä nuoremmille lapsille, itse sain ensimmäisen
oman puhelimeni jossa oli sentään värinäyttö ja matopeli, ensimmäiselle
luokalle mennessäni jotta äiti pystyi luottavaisin mielen antamaan minun
kävellä kotiin. Viime aikoina olen huomannut että jo 5-vuotiaat saavat upeita
uusia älypuhelimia, joita he eivät tarvitsisi. Älypuhelinten kanssa riskinä on
se että jo yhä nuoremmat alkavat käyttämään sosiaalista mediaa mm. Facebook
& Instagram, eivätkä he välttämättä ymmärrä mitä nuo ohjelmat tarkoittavat,
eivätkä sitä että nettiin ladattua kuvaa ei välttämättä saa sieltä ikinä pois
ja niitä voi käyttää kuka vaan mihin vaan.
Sen lisäksi että jo ala-aste ikäiset käyttävät sosiaalista mediaa päivittäin
on myös luotu pienille lapsille erilaisia pelejä mm. tableteille, joita he
sitten voivat pelailla ja oppia asioita, myöskin lapsille suunnattuja
tabletteja on tullut markkinoille. No onko lapsen kehitykselle, niin
sosiaaliselle, psyykkiselle kuin fyysisellekkin hyväksi alkaa jo kahden vuoden
ikäisenä käyttämään päivittäin elektroniikka? Ei ole. On mielestäni huolestuttavaa
että pari vuotta vanha lapsi osaa käyttää tablettia sujuvasti, sen ikäisen en
kuulu osata tuollaista.
Kuinka moni herätessään ottaa ensimmäiseksi puhelimen käteen ja selaa
sosiaalisen median läpi sekä lukee päivän uutiset? Veikkaisin että aika moni.
Tekee tuo sitten ihmiselle hyvää aloittaa jo aamukin sillä elektroniikalla?
Enpä usko. Huomattava osa lukiolaisista ja ylä-aste ikäisistä näpräävät
puhelinta kesken oppitunnin tai läksyjen teon. Jo hetken herpaantuminen
opetuksesta ja läksyjen teosta vaikuttaa oppimiseen merkittävästi, aivoilla
kestää aikaa päästä takaisin asiaan ja pystyä taltioimaan kaikki.
Kaikenlaisten pikaviesti palveluiden mm. Whatsapp ja Viber yleistyessä
kaverukset saattavat yllä pitää suhteitaan niiden välityksellä. Enää ei
tarvitse nähdä toista kertoakseen murheistaan ja iloistaan vaan ne voi nopeasti
chatata toiselle. Vaaliiko tämä sitten ystävyys suhteita? Enpä osaa sanoa, itse
ainakin mieluiten tapaan ystäviäni kahvittelun yms. Ajanvieton merkeissä kun
vaan tekstaisin heille, tosin se on sitten eri asia jos ollaan eri maissa.
Myös nettikiusaaminen on yleistynyt viime vuosina, ala-aste ikäisetkin
saattavat kiusata luokka kavereitaan sosiaalisessa mediassa, eikä kukaan puutu
tähän koska aikuiset eivät välttämättä havaitse asiaa.
Mielestäni modernin teknologian ei kuuluisi kuulua pienen lapsen
päivittäiseen elämään eikä varsinkaan kasvatukseen. Myöskään sosiaalinen media
ei ole oikea paikka ala-aste ikäisille nuorille. Hyvin meidän vanhempamme ja
isovanhempamme ovat pärjänneet ilman modernia teknologiaa, ja viettäneet hyvän
lapsuuden ystäviensä kanssa. No modernissa teknologiassa on paljon hyviäkin
puolia mutta tässä nyt tuli esille murto-osa mielestäni huonoista puolista.
Life as I see it
maanantai 7. huhtikuuta 2014
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
Anonyymiä kommentointia
Suurin osa verkossa mm. bloggareita kohtaan tapahtuvasta kritiikistä tulee anonyymeiltä ihmisiltä, jotka eivät esiinny omalla nimellään. Onko ihmisten helpompi esiintyä netissä keksityn nimimerkin turvin tai jopa ilman sitä kuin omalla nimeellään? Luultavasti on, mutta olisiko kaikille mukavampaa esiintyä omalla nimellä? Anonyymit usein kirjoittavat ilmaisten mielipiteensä erittäin kärkevästi ajattelematta seurauksia, koska se on helpompaa, heidän kirjoituksiaan ei voida liittää mitenkään heihin itseensä, kukaan ei tiedä kuka hän on.
Sananvapauden kannalta anonyymi kommentointi on aivan järkevää, ihmisillä on oikeus ilmaista oma mielipiteensä jokaisesta asiasta, ja se on helpompaa ilman omaa nimeä. Joskus ihmiset eivät halua/uskalla sanoa mielipiteitänsä omalla nimellään, ja tällöin anonyyminä pysytteleminen tuntuu paremmalta vaihtoehdolta.
Suurin osa internet kiusaajista esiintyy anonyymeinä, näitä nettikiusaajia löytyy kaikilta keskustelupalstoilta, blogeista yms. Vähenisikö nettikiusaaminen jos mahdollisuus anonyyminä esiintymisestä loppuisi? Ehkä, ehkä ei.
Mielestäni ihmisten kannattaisi esiintyä omalla nimellä internetissä, mutta sen ymmärrän että helpompihan asioita on sanoa anonyymisti. Jos haluaa sanoa toiselle kritiikkiä sen voi kyllä ilmaista toiselle kohteliaasti niin ettei ole haittaa vaikka kritiikin kohde henkilöllisyytesi tietäisikin, ja eikö olisi rohkeampaakin ilmaistan mielipiteensä itse, omalla nimellä?
Sananvapauden kannalta anonyymi kommentointi on aivan järkevää, ihmisillä on oikeus ilmaista oma mielipiteensä jokaisesta asiasta, ja se on helpompaa ilman omaa nimeä. Joskus ihmiset eivät halua/uskalla sanoa mielipiteitänsä omalla nimellään, ja tällöin anonyyminä pysytteleminen tuntuu paremmalta vaihtoehdolta.
Suurin osa internet kiusaajista esiintyy anonyymeinä, näitä nettikiusaajia löytyy kaikilta keskustelupalstoilta, blogeista yms. Vähenisikö nettikiusaaminen jos mahdollisuus anonyyminä esiintymisestä loppuisi? Ehkä, ehkä ei.
Mielestäni ihmisten kannattaisi esiintyä omalla nimellä internetissä, mutta sen ymmärrän että helpompihan asioita on sanoa anonyymisti. Jos haluaa sanoa toiselle kritiikkiä sen voi kyllä ilmaista toiselle kohteliaasti niin ettei ole haittaa vaikka kritiikin kohde henkilöllisyytesi tietäisikin, ja eikö olisi rohkeampaakin ilmaistan mielipiteensä itse, omalla nimellä?
torstai 27. maaliskuuta 2014
PORTFOLIO valokuvaus 2
torstai 20. maaliskuuta 2014
Vaihtari haastattelussa
Roosa,17, on tamperelainen lukiolainen joka on haaveillut vaihtoon
lähtemisestä ylä-asteelta saakka. 2013 vuoden alkupuolella Roosa sai
isäntäperheen USAn Floridasta, tarkemmin ottaen Tampasta Westchasen alueelta.
Westchase näyttää aivan Täydellisten naisten naapurustolta Wisteria Lanelta, upeine taloineen, puistoineen suihkulähteineen sekä täydellisesti leikattuine puutarhoineen. Alueelta löytyy myös pieni ostoskatu jossa on hienoja putiikkeja, ravintoloita ja totta kai se Starbucks. Roosa on sopeutunut kotiinsa mahtavasti ja on ihanaa nähdä kuinka istuessamme Starbucksissa kahvilla hänen ystävänsä kävelevät ohi ja jäävät juttelemaan, vaikka hän oli ollut vasta kuukauden uudessa kodissaan.
''Miettiessäni vaihtoon lähtöä halusin saada uusia kokemuksia joita ei saa vain vierailemalla maassa turistina, kartuttaa sekä kieli että yleistietoani ja totta kai kansainvälistyä. Ja toki saada elin ikäisiä ystäviä myös maailman toiselta puolelta'' toteaa Roosa heti viber puhelumme alettua ja pikaisten kuulumisten vaihdon jälkeen.
Koulunkäynti eroaa Suomesta suurissakin määrin. Se on kuulemma helpompaa, koska kokeet ovat lähinnä monivalintakokeita, tosin kouluissa on tiukemmat säännöt kuin Suomessa, meillä kun koulun alueelta saa poistua, vanhempia harvemmin kutsutaan sääntörikkomusten takia koululle eikä anneta jälki-istuntoa. Meillä ei myöskään ole pukukoodia, toisin kuin Roosan koulussa Braulio Alonso High Schoolissa ei saa olla paljaita olkapäitä eikä polvia. Myöskään hävyttömiä tai loukkaavia vaatteita ei sallita. Päihteet ovat ehdoton ei koulun alueella, vaikka huumausaineet ovat yleisiä nuorten keskuudessa. ''Suomalaista kouluruokaa mä oon oppinut arvostaan tän ainaisen roskaruuan sijaan, kaipaan jopa entisen ylä-asteeni ruokia.'' Roosa naurahtaa painottaen ylä-asteen ruokia ja alamme molemmat nauramaan.
Roosalla kävi mahtava tuuri host-perheensä suhteen. Hänen vanhempansa ovat olleet todella mukavia ja ovat tukeneet häntä kaikessa. Omien sanojensa mukaan he ovat kuin ''siistit setä ja täti.´´ Täällä Roosalla on myös 4-vuotias pikkuveli, kun taas Suomessa Roosa on perheensä ainoa lapsi. Hänellä on myös mahtavat välit muihin host-perheensä sukulaisiin sekä näiden ystäviin. Kaikin puolin perhe on ollut täydellinen, he antavat sopivasti omaa rauhaa, mutta auttavat ja tukevat silti eivätkä niin sanotusti vainoa tai seuraa tekemisiä liian tarkasti.
Vaihtovuoden alussa Roosa huomasi eroja paikallisten nuorten käytöksessä. Siinä missä juurikaan kukaan ei Suomessa tule juttelemaan tuosta vain vaihto-oppilaille, Braulio Alonso High Schoolissa tämä on yleistä. Ihmiset ovat paljon avoimempia sekä rennompia. ''Mulle tultiin ekoina päivinä useesti jutteleen käytävällä, kyseleen Suomesta ja auttaan luokan löytämisessä. Se tuntu tosi hyvältä'', Roosa kuvailee tilanteita.
Tärkeimpiä asioita vaihtovuodessa tulevat varmasti olemaan kokemus sekä elinikäiset muistot. ''Musta on tullut ylpeämpi siitä että olen suomalainen, koulutus sekä niin monet muut asiat ovat paremmin'' Roosa sanoo ylpeänä. Myös ystävät ja perhe sekä Floridassa että Suomessa ovat tärkeitä ja suuressa roolissa.
Kamalinta tähän mennessä on ollut koti-ikävä, mutta onneksi perheen kanssa ei ole ollut mitään ongelmia. Mikä on ollut kamalin yksittäinen asia? ''Torakat!'' Roosa vastaa nauraen.
''Tyhmin asia mitä multa on kysytty on varmaan, että onko Suomessa televisioita tai puhelimia. Myös jääkarhuista ja igluista sekä erilaisista some ilmiöistä on kyselty. Alussa vastasin suoraan totuudenmukaisesti, mutta välillä on hauskaa nähdä ihmisten reaktioita kun heille väittää ettei Suomessa ole televisioita'', Roosa kertoo.
Lisää Roosan vaihtovuodesta voi lukea hänen blogistaan TÄSTÄ linkistä.
Westchase näyttää aivan Täydellisten naisten naapurustolta Wisteria Lanelta, upeine taloineen, puistoineen suihkulähteineen sekä täydellisesti leikattuine puutarhoineen. Alueelta löytyy myös pieni ostoskatu jossa on hienoja putiikkeja, ravintoloita ja totta kai se Starbucks. Roosa on sopeutunut kotiinsa mahtavasti ja on ihanaa nähdä kuinka istuessamme Starbucksissa kahvilla hänen ystävänsä kävelevät ohi ja jäävät juttelemaan, vaikka hän oli ollut vasta kuukauden uudessa kodissaan.
''Miettiessäni vaihtoon lähtöä halusin saada uusia kokemuksia joita ei saa vain vierailemalla maassa turistina, kartuttaa sekä kieli että yleistietoani ja totta kai kansainvälistyä. Ja toki saada elin ikäisiä ystäviä myös maailman toiselta puolelta'' toteaa Roosa heti viber puhelumme alettua ja pikaisten kuulumisten vaihdon jälkeen.
Koulunkäynti eroaa Suomesta suurissakin määrin. Se on kuulemma helpompaa, koska kokeet ovat lähinnä monivalintakokeita, tosin kouluissa on tiukemmat säännöt kuin Suomessa, meillä kun koulun alueelta saa poistua, vanhempia harvemmin kutsutaan sääntörikkomusten takia koululle eikä anneta jälki-istuntoa. Meillä ei myöskään ole pukukoodia, toisin kuin Roosan koulussa Braulio Alonso High Schoolissa ei saa olla paljaita olkapäitä eikä polvia. Myöskään hävyttömiä tai loukkaavia vaatteita ei sallita. Päihteet ovat ehdoton ei koulun alueella, vaikka huumausaineet ovat yleisiä nuorten keskuudessa. ''Suomalaista kouluruokaa mä oon oppinut arvostaan tän ainaisen roskaruuan sijaan, kaipaan jopa entisen ylä-asteeni ruokia.'' Roosa naurahtaa painottaen ylä-asteen ruokia ja alamme molemmat nauramaan.
Roosalla kävi mahtava tuuri host-perheensä suhteen. Hänen vanhempansa ovat olleet todella mukavia ja ovat tukeneet häntä kaikessa. Omien sanojensa mukaan he ovat kuin ''siistit setä ja täti.´´ Täällä Roosalla on myös 4-vuotias pikkuveli, kun taas Suomessa Roosa on perheensä ainoa lapsi. Hänellä on myös mahtavat välit muihin host-perheensä sukulaisiin sekä näiden ystäviin. Kaikin puolin perhe on ollut täydellinen, he antavat sopivasti omaa rauhaa, mutta auttavat ja tukevat silti eivätkä niin sanotusti vainoa tai seuraa tekemisiä liian tarkasti.
Vaihtovuoden alussa Roosa huomasi eroja paikallisten nuorten käytöksessä. Siinä missä juurikaan kukaan ei Suomessa tule juttelemaan tuosta vain vaihto-oppilaille, Braulio Alonso High Schoolissa tämä on yleistä. Ihmiset ovat paljon avoimempia sekä rennompia. ''Mulle tultiin ekoina päivinä useesti jutteleen käytävällä, kyseleen Suomesta ja auttaan luokan löytämisessä. Se tuntu tosi hyvältä'', Roosa kuvailee tilanteita.
Tärkeimpiä asioita vaihtovuodessa tulevat varmasti olemaan kokemus sekä elinikäiset muistot. ''Musta on tullut ylpeämpi siitä että olen suomalainen, koulutus sekä niin monet muut asiat ovat paremmin'' Roosa sanoo ylpeänä. Myös ystävät ja perhe sekä Floridassa että Suomessa ovat tärkeitä ja suuressa roolissa.
Kamalinta tähän mennessä on ollut koti-ikävä, mutta onneksi perheen kanssa ei ole ollut mitään ongelmia. Mikä on ollut kamalin yksittäinen asia? ''Torakat!'' Roosa vastaa nauraen.
''Tyhmin asia mitä multa on kysytty on varmaan, että onko Suomessa televisioita tai puhelimia. Myös jääkarhuista ja igluista sekä erilaisista some ilmiöistä on kyselty. Alussa vastasin suoraan totuudenmukaisesti, mutta välillä on hauskaa nähdä ihmisten reaktioita kun heille väittää ettei Suomessa ole televisioita'', Roosa kertoo.
Lisää Roosan vaihtovuodesta voi lukea hänen blogistaan TÄSTÄ linkistä.
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
sunnuntai 26. tammikuuta 2014
maanantai 4. helmikuuta 2013
Haastattelussa vyöhyketerapeutti Kirsi Sarimaa
Kirsi sarimaa on toiminut vyöhyketerapeuttina vuodesta 86 lähtien.
Miksi sinusta tuli vyöhyketerapeutti?
''Allergioiden, astman, syövän esiasteen ja reuma oireiden vuoksi lääkäri määräsi vyöhyketerapiaan, minkä avulla paranin. Sen jälkeen lähdin opiskelemaan Helsinkiin vyöhyketerapian peruskoulutusta. Koulutus on monivuotinen, jossa opitaan perusteet.
Jonka jälkeen jatkokoulutus jatkuu useasti vuosittain, syventäen. Parasta oppimiselle on vyöhyketerapian teko ja ihmisten paranemisesta saama positiviinen palaute.''
Mitä vyöyketerapia on?
''vyöhyketerapia on kehon omien voimavarojen aktivoittamista. Jolloin keho lähtee hakemaan tasapainoa, korjaillen virhe tiloja. Käsittely tehdään jalkateriin urheilusukkalinjasta alaspäin, koko alueelle.''
Miten se on muuttunut vuosien varrella?
''Aiemmin pelkkä vyöhyketerapialla kehon stimuloittaminen, riitti korjailemaan kehoa.
Nykyinen ruokamme on niin puhdistettua ja jalostettua, jotta saadakseen kehon korjailemaan, tarvii opettaa ihmisille kehon toiminnan perusteita.''
Mitä ne ovat?
''Kehossa pitäisi olla vettä 60-80%, mutta nyky ihmisillä on noin 20-40%, koska ei juoda tarpeeksi vettä enää. Veden vastapari on solusuolot, joita on miltein 100 muotoa.
Suurimmalla osalla on suolot vajeessa ja sekaisin, kun ei käytetä suolaa ollenkaan.
Se on hyvä, että vältellään puhdistettua ruokasuolaa, koska suolot tarvivat vastaparejaan toimiakseen. Joten merisuola on paljon parempi, mutta usein kiireisillä kuluu kaliumia stressiin enemmän ja silloin tarvitaankin mineraalisuolaa. Mutta samalla magnesiumin ja jodin kulutus nousee myös. Ja silloin merkitsee imeytyminen jo paljon enemmän. Koska puriste magnesiumit ovat heikohkoja imeytymään kuten jodikin. Niin tarvitaan suolamuotoista magnesiumia ja ihon kautta jodi lisää.''
Mitä se tarkoittaa?
''Eli nykyään opetan ihmisiä testaamaan itse kehossa olevien toiminta-aineiden määriä, jotta keho voi itse korjailla itseään kun vyöhyketerapialla stimuloitetaan keho siihen.
Vyöhyketerapialla siis keho itse tekee työn, jolloin sillä voidaan auttaa kaikissa vaivoissa kehon mahdollisuuksien mukaan. Tärkeimmät ovat veden-suolojen, pH:n, rasvahappojen, hivenaineiden, vitamiinien, aminohappojen, maitohappojen jne tasojen tankkaus ja taspainotus.''
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)















