Modernissa teknologiassa löytyy paljon hyviä puolia, eikä maailma olisi
läheskään tämänlainen kuin se nyt on ilman sitä. Nykynuoret eivät tiedä
millaista on elämä ilman omaa puhelinta ja internetti. Toisin kuin
vanhemmillemme oli arkipäivää, että perheessä oli yksi puhelin ja kaikki puhelu
asiat hoidettiin sillä, kun soitit ystävällesi jouduit aluksi puhumaan tämän
vanhempien kanssa. Myös ennen lapset kävivät toistensa luona kysymässä voiko
toinen tulla leikkimään, nykyään tämäkin hoidetaan jo puhelimien tai internetin
välityksellä, joskus vanhemmat hoitavat mutta suurissa määrin jo ala-aste
ikäisetkin lapset.
Nykyään puhelimia ostetaan yhä nuoremmille lapsille, itse sain ensimmäisen
oman puhelimeni jossa oli sentään värinäyttö ja matopeli, ensimmäiselle
luokalle mennessäni jotta äiti pystyi luottavaisin mielen antamaan minun
kävellä kotiin. Viime aikoina olen huomannut että jo 5-vuotiaat saavat upeita
uusia älypuhelimia, joita he eivät tarvitsisi. Älypuhelinten kanssa riskinä on
se että jo yhä nuoremmat alkavat käyttämään sosiaalista mediaa mm. Facebook
& Instagram, eivätkä he välttämättä ymmärrä mitä nuo ohjelmat tarkoittavat,
eivätkä sitä että nettiin ladattua kuvaa ei välttämättä saa sieltä ikinä pois
ja niitä voi käyttää kuka vaan mihin vaan.
Sen lisäksi että jo ala-aste ikäiset käyttävät sosiaalista mediaa päivittäin
on myös luotu pienille lapsille erilaisia pelejä mm. tableteille, joita he
sitten voivat pelailla ja oppia asioita, myöskin lapsille suunnattuja
tabletteja on tullut markkinoille. No onko lapsen kehitykselle, niin
sosiaaliselle, psyykkiselle kuin fyysisellekkin hyväksi alkaa jo kahden vuoden
ikäisenä käyttämään päivittäin elektroniikka? Ei ole. On mielestäni huolestuttavaa
että pari vuotta vanha lapsi osaa käyttää tablettia sujuvasti, sen ikäisen en
kuulu osata tuollaista.
Kuinka moni herätessään ottaa ensimmäiseksi puhelimen käteen ja selaa
sosiaalisen median läpi sekä lukee päivän uutiset? Veikkaisin että aika moni.
Tekee tuo sitten ihmiselle hyvää aloittaa jo aamukin sillä elektroniikalla?
Enpä usko. Huomattava osa lukiolaisista ja ylä-aste ikäisistä näpräävät
puhelinta kesken oppitunnin tai läksyjen teon. Jo hetken herpaantuminen
opetuksesta ja läksyjen teosta vaikuttaa oppimiseen merkittävästi, aivoilla
kestää aikaa päästä takaisin asiaan ja pystyä taltioimaan kaikki.
Kaikenlaisten pikaviesti palveluiden mm. Whatsapp ja Viber yleistyessä
kaverukset saattavat yllä pitää suhteitaan niiden välityksellä. Enää ei
tarvitse nähdä toista kertoakseen murheistaan ja iloistaan vaan ne voi nopeasti
chatata toiselle. Vaaliiko tämä sitten ystävyys suhteita? Enpä osaa sanoa, itse
ainakin mieluiten tapaan ystäviäni kahvittelun yms. Ajanvieton merkeissä kun
vaan tekstaisin heille, tosin se on sitten eri asia jos ollaan eri maissa.
Myös nettikiusaaminen on yleistynyt viime vuosina, ala-aste ikäisetkin
saattavat kiusata luokka kavereitaan sosiaalisessa mediassa, eikä kukaan puutu
tähän koska aikuiset eivät välttämättä havaitse asiaa.
Mielestäni modernin teknologian ei kuuluisi kuulua pienen lapsen
päivittäiseen elämään eikä varsinkaan kasvatukseen. Myöskään sosiaalinen media
ei ole oikea paikka ala-aste ikäisille nuorille. Hyvin meidän vanhempamme ja
isovanhempamme ovat pärjänneet ilman modernia teknologiaa, ja viettäneet hyvän
lapsuuden ystäviensä kanssa. No modernissa teknologiassa on paljon hyviäkin
puolia mutta tässä nyt tuli esille murto-osa mielestäni huonoista puolista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti