Roosa,17, on tamperelainen lukiolainen joka on haaveillut vaihtoon
lähtemisestä ylä-asteelta saakka. 2013 vuoden alkupuolella Roosa sai
isäntäperheen USAn Floridasta, tarkemmin ottaen Tampasta Westchasen alueelta.
Westchase näyttää aivan Täydellisten naisten naapurustolta Wisteria Lanelta,
upeine taloineen, puistoineen suihkulähteineen sekä täydellisesti leikattuine
puutarhoineen. Alueelta löytyy myös pieni ostoskatu jossa on hienoja
putiikkeja, ravintoloita ja totta kai se Starbucks. Roosa on sopeutunut
kotiinsa mahtavasti ja on ihanaa nähdä kuinka istuessamme Starbucksissa
kahvilla hänen ystävänsä kävelevät ohi ja jäävät juttelemaan, vaikka hän oli
ollut vasta kuukauden uudessa kodissaan.
''Miettiessäni vaihtoon lähtöä halusin saada uusia kokemuksia joita ei saa
vain vierailemalla maassa turistina, kartuttaa sekä kieli että yleistietoani ja
totta kai kansainvälistyä. Ja toki saada elin ikäisiä ystäviä myös maailman
toiselta puolelta'' toteaa Roosa heti viber puhelumme alettua ja pikaisten
kuulumisten vaihdon jälkeen.
Koulunkäynti eroaa Suomesta suurissakin määrin. Se on kuulemma helpompaa,
koska kokeet ovat lähinnä monivalintakokeita, tosin kouluissa on tiukemmat
säännöt kuin Suomessa, meillä kun koulun alueelta saa poistua, vanhempia
harvemmin kutsutaan sääntörikkomusten takia koululle eikä anneta
jälki-istuntoa. Meillä ei myöskään ole pukukoodia, toisin kuin Roosan koulussa
Braulio Alonso High Schoolissa ei saa olla paljaita olkapäitä eikä polvia. Myöskään
hävyttömiä tai loukkaavia vaatteita ei sallita. Päihteet ovat ehdoton ei koulun
alueella, vaikka huumausaineet ovat yleisiä nuorten keskuudessa. ''Suomalaista
kouluruokaa mä oon oppinut arvostaan tän ainaisen roskaruuan sijaan, kaipaan
jopa entisen ylä-asteeni ruokia.'' Roosa naurahtaa painottaen ylä-asteen ruokia
ja alamme molemmat nauramaan.
Roosalla kävi mahtava tuuri host-perheensä suhteen. Hänen vanhempansa ovat
olleet todella mukavia ja ovat tukeneet häntä kaikessa. Omien sanojensa mukaan
he ovat kuin ''siistit setä ja täti.´´ Täällä Roosalla on myös 4-vuotias
pikkuveli, kun taas Suomessa Roosa on perheensä ainoa lapsi. Hänellä on myös
mahtavat välit muihin host-perheensä sukulaisiin sekä näiden ystäviin. Kaikin
puolin perhe on ollut täydellinen, he antavat sopivasti omaa rauhaa, mutta
auttavat ja tukevat silti eivätkä niin sanotusti vainoa tai seuraa tekemisiä
liian tarkasti.
Vaihtovuoden alussa Roosa huomasi eroja paikallisten nuorten käytöksessä. Siinä
missä juurikaan kukaan ei Suomessa tule juttelemaan tuosta vain vaihto-oppilaille,
Braulio Alonso High Schoolissa tämä on yleistä. Ihmiset ovat paljon avoimempia
sekä rennompia. ''Mulle tultiin ekoina päivinä useesti jutteleen käytävällä,
kyseleen Suomesta ja auttaan luokan löytämisessä. Se tuntu tosi hyvältä'',
Roosa kuvailee tilanteita.
Tärkeimpiä asioita vaihtovuodessa tulevat varmasti olemaan kokemus sekä
elinikäiset muistot. ''Musta on tullut ylpeämpi siitä että olen suomalainen,
koulutus sekä niin monet muut asiat ovat paremmin'' Roosa sanoo ylpeänä. Myös
ystävät ja perhe sekä Floridassa että Suomessa ovat tärkeitä ja suuressa
roolissa.
Kamalinta tähän mennessä on ollut koti-ikävä, mutta onneksi perheen kanssa
ei ole ollut mitään ongelmia. Mikä on ollut kamalin yksittäinen asia?
''Torakat!'' Roosa vastaa nauraen.
''Tyhmin asia mitä multa on kysytty on varmaan, että onko Suomessa
televisioita tai puhelimia. Myös jääkarhuista ja igluista sekä erilaisista some
ilmiöistä on kyselty. Alussa vastasin suoraan totuudenmukaisesti, mutta välillä
on hauskaa nähdä ihmisten reaktioita kun heille väittää ettei Suomessa ole
televisioita'', Roosa kertoo.
Lisää Roosan vaihtovuodesta voi lukea hänen blogistaan
TÄSTÄ linkistä.
