Westchase näyttää aivan Täydellisten naisten naapurustolta Wisteria Lanelta, upeine taloineen, puistoineen suihkulähteineen sekä täydellisesti leikattuine puutarhoineen. Alueelta löytyy myös pieni ostoskatu jossa on hienoja putiikkeja, ravintoloita ja totta kai se Starbucks. Roosa on sopeutunut kotiinsa mahtavasti ja on ihanaa nähdä kuinka istuessamme Starbucksissa kahvilla hänen ystävänsä kävelevät ohi ja jäävät juttelemaan, vaikka hän oli ollut vasta kuukauden uudessa kodissaan.
''Miettiessäni vaihtoon lähtöä halusin saada uusia kokemuksia joita ei saa vain vierailemalla maassa turistina, kartuttaa sekä kieli että yleistietoani ja totta kai kansainvälistyä. Ja toki saada elin ikäisiä ystäviä myös maailman toiselta puolelta'' toteaa Roosa heti viber puhelumme alettua ja pikaisten kuulumisten vaihdon jälkeen.
Koulunkäynti eroaa Suomesta suurissakin määrin. Se on kuulemma helpompaa, koska kokeet ovat lähinnä monivalintakokeita, tosin kouluissa on tiukemmat säännöt kuin Suomessa, meillä kun koulun alueelta saa poistua, vanhempia harvemmin kutsutaan sääntörikkomusten takia koululle eikä anneta jälki-istuntoa. Meillä ei myöskään ole pukukoodia, toisin kuin Roosan koulussa Braulio Alonso High Schoolissa ei saa olla paljaita olkapäitä eikä polvia. Myöskään hävyttömiä tai loukkaavia vaatteita ei sallita. Päihteet ovat ehdoton ei koulun alueella, vaikka huumausaineet ovat yleisiä nuorten keskuudessa. ''Suomalaista kouluruokaa mä oon oppinut arvostaan tän ainaisen roskaruuan sijaan, kaipaan jopa entisen ylä-asteeni ruokia.'' Roosa naurahtaa painottaen ylä-asteen ruokia ja alamme molemmat nauramaan.
Roosalla kävi mahtava tuuri host-perheensä suhteen. Hänen vanhempansa ovat olleet todella mukavia ja ovat tukeneet häntä kaikessa. Omien sanojensa mukaan he ovat kuin ''siistit setä ja täti.´´ Täällä Roosalla on myös 4-vuotias pikkuveli, kun taas Suomessa Roosa on perheensä ainoa lapsi. Hänellä on myös mahtavat välit muihin host-perheensä sukulaisiin sekä näiden ystäviin. Kaikin puolin perhe on ollut täydellinen, he antavat sopivasti omaa rauhaa, mutta auttavat ja tukevat silti eivätkä niin sanotusti vainoa tai seuraa tekemisiä liian tarkasti.
Vaihtovuoden alussa Roosa huomasi eroja paikallisten nuorten käytöksessä. Siinä missä juurikaan kukaan ei Suomessa tule juttelemaan tuosta vain vaihto-oppilaille, Braulio Alonso High Schoolissa tämä on yleistä. Ihmiset ovat paljon avoimempia sekä rennompia. ''Mulle tultiin ekoina päivinä useesti jutteleen käytävällä, kyseleen Suomesta ja auttaan luokan löytämisessä. Se tuntu tosi hyvältä'', Roosa kuvailee tilanteita.
Tärkeimpiä asioita vaihtovuodessa tulevat varmasti olemaan kokemus sekä elinikäiset muistot. ''Musta on tullut ylpeämpi siitä että olen suomalainen, koulutus sekä niin monet muut asiat ovat paremmin'' Roosa sanoo ylpeänä. Myös ystävät ja perhe sekä Floridassa että Suomessa ovat tärkeitä ja suuressa roolissa.
Kamalinta tähän mennessä on ollut koti-ikävä, mutta onneksi perheen kanssa ei ole ollut mitään ongelmia. Mikä on ollut kamalin yksittäinen asia? ''Torakat!'' Roosa vastaa nauraen.
''Tyhmin asia mitä multa on kysytty on varmaan, että onko Suomessa televisioita tai puhelimia. Myös jääkarhuista ja igluista sekä erilaisista some ilmiöistä on kyselty. Alussa vastasin suoraan totuudenmukaisesti, mutta välillä on hauskaa nähdä ihmisten reaktioita kun heille väittää ettei Suomessa ole televisioita'', Roosa kertoo.
Lisää Roosan vaihtovuodesta voi lukea hänen blogistaan TÄSTÄ linkistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti